Viimeisen viikon on ollut kauhia joulukiire, millään ei meinaa keretä :) Tiistaina joululauluiltapäivä ja jouluklubi-ilta, keskiviikkona metsästystorvensoittajien joulujuhlan jatkot (varsinaisessa juhlassahan en ollut) elokuvan ja Feuerzangenbowlen merkeissä, torstaina keskusteluilta teemalla " tiedätkö mitä tohtori se ja se työnsä lisäksi tekee?", eli yliopiston opetushenkilökunnasta joku esittelee omia harrastuksiaan tai muuta elämäänsä, ja siinä sivussa vähän syödään ja juodaan ja pidetään mukavaa. Perjantaina aloitin biljardin peluun opettelun (sain jopa palloja pussiin) illan ratoksi ystävällisten ja kannustavien opettajien johdolla, ja ilta sujui muutenkin mukavasti haastellen mitä moninaisempia.
Tänään tulee vieraita Suomesta, eli aloitan joululomailun oikeastaan nyt leikkimällä turistiopasta tai turistia.
Ensi viikolla palaillaankin hetkeksi Suomeen joulun viettoon, eli kohta nähdään!
Niin, ja se Feuerzangenbowle on hehkuviiniä, johon sulatetaan sokeria isosta topasta polttamalla rommia sokerin pinnalla.Nimi tarkoittaa tulipihtikattilaa, eli sokeritoppa pannaan liekin päällä olevan kattilan päälle pihtien päälle, ja sitten se sytytetään rommin kanssa tuleen. Herkkua on:)
lauantai 13. joulukuuta 2008
lauantai 6. joulukuuta 2008
Klubireissu, joulumarkkinat....
Hyvää itsepäisyyspäivää! Joulukuun kuudentena juhlitaan Saksassa Nikolauksen päivää, jolloin kiltti Nikolaus tuo lapsille appelsiineja, omenoita, suklaata ja pikkurahoja, jotka hän jättää oven ulkopuolelle jätettyihin saappaisiin. Itselleni 6.12. tarkoittaa tietysti itsenäisyyspäivää, ja päivästä on kyllä puuttunut soihtukulkueeseen valmistautuminen ja muut perinteet..Illaksi varatut jauhelihakastike ja spagetti eivät myöskään ihan vastaa karjalanpiirakoita ja -paistia, mutta maassa maan tavalla..Koristelin sentään huoneeni komealla Suomen lipulla:)
Olen ollut ilmeisesti kiltti, koska sain kaksi Nikolauspakettia oveni taakse yön aikana. Itseleivottua joulukakkua (Christstollen) ja suklaa-mantelimakeisia.. Toivottavasti osasin viedä omat suklaalahjukseni oikeiden ovien taakse, paketit kun olivat nimettömiä..
Pian ollaan joulussa, ja joulunvietossa koto-Suomessa. Marraskuu katosi johonkin aivan käsittämättömällä tavalla, eikä joulukuuta tunnu riittävän sen paremmin. Viime viikkojen aikana on ollut paljon enemmän tekemistä, ja vähemmän iltoja, jolloin istun yksinäni huoneessani ihmettelemässä, että mitenhän sitä jotenkin jotakin. Jotenkin täällä en ole osannut asennoitua joulunodotukseen ollenkaan, lähinnä on itse asiassa jonkinlainen kevyt pelko mielen taka-alalla, että miten osaan mennä välissä käymään kotona ja sitten tulla takaisin ja jatkaa samasta pisteestä eteenpäin, johon täällä lähtiessä jään. Lomaakaan ei odota kuin kuuta taivaalta, kun täällä olo on kokonaistuutena tuntunut lomalta, tentit kun tosiaan ovat vasta helmikuun lopulla. Tenttipäivät olivat kyllä alkuviikolla ilmestyneet taululle, mitä nyt kahdesta minulla olevasta kurssista tentti on vasta kesällä, eli pääsen selvittelemään itselleni jonkinlaisia erikoistenttejä.
Heinrich-Cotta-Club, eli paikallinen metsäopiskelijayhdistys mökkeili viime viikonlopun Mecklenburg-Vorpommernissa, jumalan selän takana kylässä nimeltään Bornhof (noin 25 asukasta) Müritzin kansallispuiston reunalla. Klubin jäsenkokelaana olin tietysti mukana, ainoana ei-täysvaltaisena jäsenenä, kun kaikki uudet opiskelijat hannasivat reissusta. Onneksi minä en, sillä reissu oli hauska ja ryhmäyttävä. Noin neljän tunnin yhden suuntaisen automatkan aikana kerkiää jo haastella vaikka mitä kuskin kanssa (ja kuoria todella monta mandariinia), kun istuu etupenkillä. Majoituimme yhden jäsenen perheen vapaa-ajanasunnolla, jonne noin 18 henkinen ryhmämme mahtui oikein hyvin. Viikonlopun ohjelmassa oli paljon nuotiolla istumista ja kaljan sekä snapsien juomista, mutta myös tutustuminen läheisessä Warenin kaupungissa olevaan Müritzeumiin, eli alueen luontoa ja kulttuuria esittelevään museoon sekä sunnuntain kolmetuntinen kiertokävely luonnonpuistossa oppaan johdolla. Perinteitä kunnioittaen vietin perjantai-iltana ja molempina aamuina aikaani keittiössä:) Ensimmäinen kosintakin tuli jo, koska olen kuulemma täydellinen kotirouva.. Noh, kaiken kaikkiaan erinomainen reissu siinäkin mielessä, että ehkä jollain tapaa todistin olevani aika lailla samalla tasolla muun porukan kanssa, ja siten helpommin lähestyttävä, sekä ehkä kuitenkin ihan hauska tyyppi. Oli myös mukava huomata, että ennen lähtöä minulta varmistettiin, olinko osannut pakata oikeat tavarat mukaan ja olinko saanut jostain makuupussin lainaan sekä muuten huolehdittiin, että olin mukana ja matkassa.
Maanantaina klubi järjesti tarjoilut yliopistolle erään sihteerin lähtijäisjuhliin, (Cateringit ovat tärkeä tulonlähde) ja auttelin siinä hommassa, sekä illalla vielä klubin siivoilussa, mikä minulle oli itsestäänselvyys, mutta muille monista kiitoksista päätellen vähemmän selvää. Tiistaina oli perinteinen klubi-ilta, josta kyllä liukenin nukkumaan varsin aikaisessa vaiheessa, ja nukuin tyytyväisenä ilman korvatulppia, vaikka kuulemma käytävällä oli ollut varsin meluisaa. Tottumus, tottumus, vanhat hyvät tavat ovat taas päässeet valtaan, ja pystyn ilmeisesti nukkumaan missä tahansa kuin lapsena konsanaan.
Joulumarkkinat ovat Saksassa erittäin tärkeä osa joulua, ja Dresdenissä joulumarkkinoita (Striezelmarkt) vietetään tänä vuonna 547. kertaa. Myös klubilla on joulumarkkinaperinteensä: porukalla käydään juomassa hehkuviiniä mahdollisemman monesta kojusta, omilla snapseilla varustettuna, ja kaikilla tonttulakit päässä. Vierailimme siis markkinoilla keskiviikkona, joskaan ainakaan itselleni ei varsinaisesti markkinoista kovin selvää (no ei ainakaan sitä) kuvaa jäänyt.. Kukin päätelköön illan ohjelman siitä, että ensimmäinen, mitä minulle juna-asemalla sanottiin oli, että toivottavasti olen syönyt hyvin, sillä muuten illasta tulee kova. Onneksi osan omasta mukillisestaan saa aina salakavalasti kipattua jonkun kestävämmän mukiin jatkeeksi:) Punaviinistä tuttu järkyttävä päänsärkykin iski vasta kun olimme päässeet takaisin asuntolalle tasoittelemaan..Muutama iso tuopillinen vettä iltapuhteena nautittuna onneksi säästivät torstaiaamun krapulalta ja vapinalta.
Viimeisen varsinaisen joulunalusviikon ohjelmassa on ankaraa seminaareihin keskittymistä, jotta tammikuu ei olisi ihan niin kauhea, esitelmiin valmistautumisen kanssa kun pitäisi taas hakea ankarasti kesätöitä, ja toivottavasti myös harjoittelupaikkaa. Joululomalla menenkin taas muutamaksi päiväksi töihin, mikä auttaa taloudellista tilannetta ihan mukavasti:) Ja vielä ennen Suomeen tuloa saan mieluisia joulumarkkinavieraita:) Saapa nähdä, mitä kaikkea keritään tehdä:)
Olen ollut ilmeisesti kiltti, koska sain kaksi Nikolauspakettia oveni taakse yön aikana. Itseleivottua joulukakkua (Christstollen) ja suklaa-mantelimakeisia.. Toivottavasti osasin viedä omat suklaalahjukseni oikeiden ovien taakse, paketit kun olivat nimettömiä..
Pian ollaan joulussa, ja joulunvietossa koto-Suomessa. Marraskuu katosi johonkin aivan käsittämättömällä tavalla, eikä joulukuuta tunnu riittävän sen paremmin. Viime viikkojen aikana on ollut paljon enemmän tekemistä, ja vähemmän iltoja, jolloin istun yksinäni huoneessani ihmettelemässä, että mitenhän sitä jotenkin jotakin. Jotenkin täällä en ole osannut asennoitua joulunodotukseen ollenkaan, lähinnä on itse asiassa jonkinlainen kevyt pelko mielen taka-alalla, että miten osaan mennä välissä käymään kotona ja sitten tulla takaisin ja jatkaa samasta pisteestä eteenpäin, johon täällä lähtiessä jään. Lomaakaan ei odota kuin kuuta taivaalta, kun täällä olo on kokonaistuutena tuntunut lomalta, tentit kun tosiaan ovat vasta helmikuun lopulla. Tenttipäivät olivat kyllä alkuviikolla ilmestyneet taululle, mitä nyt kahdesta minulla olevasta kurssista tentti on vasta kesällä, eli pääsen selvittelemään itselleni jonkinlaisia erikoistenttejä.
Heinrich-Cotta-Club, eli paikallinen metsäopiskelijayhdistys mökkeili viime viikonlopun Mecklenburg-Vorpommernissa, jumalan selän takana kylässä nimeltään Bornhof (noin 25 asukasta) Müritzin kansallispuiston reunalla. Klubin jäsenkokelaana olin tietysti mukana, ainoana ei-täysvaltaisena jäsenenä, kun kaikki uudet opiskelijat hannasivat reissusta. Onneksi minä en, sillä reissu oli hauska ja ryhmäyttävä. Noin neljän tunnin yhden suuntaisen automatkan aikana kerkiää jo haastella vaikka mitä kuskin kanssa (ja kuoria todella monta mandariinia), kun istuu etupenkillä. Majoituimme yhden jäsenen perheen vapaa-ajanasunnolla, jonne noin 18 henkinen ryhmämme mahtui oikein hyvin. Viikonlopun ohjelmassa oli paljon nuotiolla istumista ja kaljan sekä snapsien juomista, mutta myös tutustuminen läheisessä Warenin kaupungissa olevaan Müritzeumiin, eli alueen luontoa ja kulttuuria esittelevään museoon sekä sunnuntain kolmetuntinen kiertokävely luonnonpuistossa oppaan johdolla. Perinteitä kunnioittaen vietin perjantai-iltana ja molempina aamuina aikaani keittiössä:) Ensimmäinen kosintakin tuli jo, koska olen kuulemma täydellinen kotirouva.. Noh, kaiken kaikkiaan erinomainen reissu siinäkin mielessä, että ehkä jollain tapaa todistin olevani aika lailla samalla tasolla muun porukan kanssa, ja siten helpommin lähestyttävä, sekä ehkä kuitenkin ihan hauska tyyppi. Oli myös mukava huomata, että ennen lähtöä minulta varmistettiin, olinko osannut pakata oikeat tavarat mukaan ja olinko saanut jostain makuupussin lainaan sekä muuten huolehdittiin, että olin mukana ja matkassa.
Maanantaina klubi järjesti tarjoilut yliopistolle erään sihteerin lähtijäisjuhliin, (Cateringit ovat tärkeä tulonlähde) ja auttelin siinä hommassa, sekä illalla vielä klubin siivoilussa, mikä minulle oli itsestäänselvyys, mutta muille monista kiitoksista päätellen vähemmän selvää. Tiistaina oli perinteinen klubi-ilta, josta kyllä liukenin nukkumaan varsin aikaisessa vaiheessa, ja nukuin tyytyväisenä ilman korvatulppia, vaikka kuulemma käytävällä oli ollut varsin meluisaa. Tottumus, tottumus, vanhat hyvät tavat ovat taas päässeet valtaan, ja pystyn ilmeisesti nukkumaan missä tahansa kuin lapsena konsanaan.
Joulumarkkinat ovat Saksassa erittäin tärkeä osa joulua, ja Dresdenissä joulumarkkinoita (Striezelmarkt) vietetään tänä vuonna 547. kertaa. Myös klubilla on joulumarkkinaperinteensä: porukalla käydään juomassa hehkuviiniä mahdollisemman monesta kojusta, omilla snapseilla varustettuna, ja kaikilla tonttulakit päässä. Vierailimme siis markkinoilla keskiviikkona, joskaan ainakaan itselleni ei varsinaisesti markkinoista kovin selvää (no ei ainakaan sitä) kuvaa jäänyt.. Kukin päätelköön illan ohjelman siitä, että ensimmäinen, mitä minulle juna-asemalla sanottiin oli, että toivottavasti olen syönyt hyvin, sillä muuten illasta tulee kova. Onneksi osan omasta mukillisestaan saa aina salakavalasti kipattua jonkun kestävämmän mukiin jatkeeksi:) Punaviinistä tuttu järkyttävä päänsärkykin iski vasta kun olimme päässeet takaisin asuntolalle tasoittelemaan..Muutama iso tuopillinen vettä iltapuhteena nautittuna onneksi säästivät torstaiaamun krapulalta ja vapinalta.
Viimeisen varsinaisen joulunalusviikon ohjelmassa on ankaraa seminaareihin keskittymistä, jotta tammikuu ei olisi ihan niin kauhea, esitelmiin valmistautumisen kanssa kun pitäisi taas hakea ankarasti kesätöitä, ja toivottavasti myös harjoittelupaikkaa. Joululomalla menenkin taas muutamaksi päiväksi töihin, mikä auttaa taloudellista tilannetta ihan mukavasti:) Ja vielä ennen Suomeen tuloa saan mieluisia joulumarkkinavieraita:) Saapa nähdä, mitä kaikkea keritään tehdä:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)