Viimeisimpiä kuulumisia

Talvi tuli tännekin, ainakin hetkeksi. Viimepäivinä on ollut ihan muutamia asteita pakkasen puolella, ja lunta on pyryttänyt ainakin sen verran, että koko maan muutenkin kajahtanut tieliikenne on ihan sekaisin. Radion liikennetiedotukset uutisoivat parin tunnin ruuhkia, kun liukkaalla tiellä on autot miten sattuu ristissä. Talvi yllättää siis saksalaisetkin joka kerta. Taksikuskikin meinasi kieltäytyä tuomasta minua kotiovelle asti, kun ylämäki oli liukas. Piti ihmetellä, että kuka siinä autossa se ammattiautoilija oli.. Noh, kotiin pääsin kuitenkin silloinkin.

Eilisen päivän vietin Görlitzissä muiden vaihtareiden kanssa, ja Puolassakin tuli käytyä kahvittelemassa, sinne kun pääsee näppärästi sillan yli kävelemällä. Kokemuksen perusteella Puolassa kahvi on pahaa, mutta omenakakku hyvää, ja hintataso on varsin kohtuullinen, vaikka maksun suorittaisikin euroissa. Görlitz on siis rajakaupunki, jonka Neiss-joki jakaa kahtia, saksalaiseen ja puolalaiseen osaan. Aikoina ennen Euroopan valtioiden uudelleenjärjestelyjä kaupunki oli yhtenäinen, ja sitten suuret miehet (muistaakseni Wienin kongressissa) päättivät, että laitamma rajan tuohon jokeen, ja siihen oli sopeutuminen. Saksalaiseen puoleen verrattuna näytti Puolan puoli surkialta, ja sitä se kuulemma onkin. Varsova ei käytännössä tiedä kaupungin olemassaolosta, ja sen mukaista on kaupungin kehittäminen. Toisaalta eipä Görlitz muutenkaan suurimpia muuttovoittokaupunkeja ole, työttömyys on rapiat 20%, talvella 25%, viittä syntyvää lasta vastaa 50 eläkeläistä. Kaupunki on kuitenkin näkemisen arvoinen pikkukaupunki. Eilisessä säässä kaupunki ei valitettavasti näyttänyt kaikkein kauneintaan, kylmä tuuli ja lumisade ovat ehdottomasti miinuspuolena marrakuun lopun kaupunkikierroksella. Saksassa kylmäkin on kylmempää jotenkin, toivon kuitenkin selviäväni jouluun asti fleece-kuoritakkiyhdistelmällä, ja jouluna täytyy pohtia vakavasti talvivaatteiden tuomista paluukuormassa.

Illan ohjelmana oli Puccinin La Bohemén ennakkonäytöksen katsominen. Ooppera laulettiin saksaksi, ja näyttämön päällä pyöri tekstitykset saksaksi ja puolaksi. Pidin kovasti tästä ensimmäisestä "oikeasta" oopperakäynnistäni. La Bohemé on helpohkosti kuunneltavaa ja seurattavaa, ei siis peruukkeja, pompöösejä mekkoja ja puolin tunnin aarioita, eikä kestä kuin pari tuntia:) Ja Görlitzin teatterisali on äärimmäisen kaunis neoklassisen tyylin edustaja. Kokemuksesta rohkaistuneena koitan järjestää itseni vielä johonkin toiseen oopperaan Dresdenissä. Semperoper, eli paikallisen oopperatalon pitäisi olla akustiikaltaan yksi maailman huipuista.

Maanantaina olin metsänhoidon/uudistamisen retkeilyllä mukana ihmettelemässä saksalaisen metsätalouden ihmeellisyyksiä. Kohteina olivat Vattenfallin omistamat metsät pohjois-Sachsenissa, ja Brandenburgin puolelta Saksan viimeinen luonnollinen valkopihtametsikkö (Abies alba), ja teemana metsänuudistus. Erittäin opettavaista tajuta taas, että täällä etelässä on paljon kaikenlaisia puulajeja, ja niillä voi tehdä vaikka mitä metsänuudistamisen suhteen..

Seisoimme siis puolukkatyypin mäntykankaalla, noin 50 vuotta vanha, tasaikäinen puhdas männikkö. Suomessa ko. männikkö pysyisi sellaisenaan, harvennettaisiin ja lopulta hakattaisiin (avohakkuu, hui kamaluus!!) ja uudistettaisiin todennäköisesti siemenpuilla. Saksalainen kollega suunnitteli tyytyväisenä metsikön rakenteen monipuolistamista antamalla koivun ja tammen (!) uudistua luonnollisesti kuviolla.. Aikani ihmettelin, että sekoitanko taas puulajit keskenään vai miksi touhu vaikuttaa niin kummalta, kunnes kysyin, että mikähän tämä tammi mahtaisi olla latinaksi. Tosiaan, saksassahan on monia kotoisia tammilajeja, jotka kasvavat myös puolukkakankaalla. Männikön alla uudistuvista tammista voi riittävän tiheässä tulla ihan kunnollista sahatavaraa, edellytyksenä kuitenkin on tarpeeksi tehokas metsästys, jotta saksanhirvet ja muut pienet metsäneläimet eivät näykkäise jokaista kärkisilmua suihinsa polvenkorkuisista taimista.

Iltapäivällä kävimme tutustumassa myös entisiin ruskohiilen avolouhoksiin, jotka täällä joko täytetään vedellä tekojärviksi tai metsitetään. Silminkantamattomiin polvenkorkuista suoriin riveihin koneella istutettuja mäntyjä, välissä jokusa rivi koivuja ja taas männyntaimikkoa. Se jos ei ole plantaasi, niin ei sitten mikään. Kukaan paikallisistakaan ei kyllä erehtynyt kutsumaan aluetta metsäksi..Ruskohiili on täällä kotimainen energianlähde, ja siksi varsin käytettyä, mutta siis fossiilinen, ja avolouhoksen alta muun muassa saa väistyä entinen luonnonsuojelualue, jolla aamupäivästä ihmettelimme noin 300 vuotta vanhoja tammia. Uudelleenmetsitysalueelle oli kyllä istutettu samalla geeniperimällä oleva tammikuvio jo 2004, eli ei tarvita enää kuin 295 vuotta, ja ollaan ekologisesti samassa tilanteessa kuin nyt, paitsi, että vierestä puuttuu suo ja muita ekologisia turhakkeita. Ja saksalaiset kehtaavat kritisoivat meidän metsätalouttamme luontoarvojen raiskaamisesta.

Noh, totuus ei varmastikaan ole aivan niin mustavalkoinen tälläkään kertaa. Kaiken kaikkiaan päivä oli äärimmäisen mielenkiintoinen, joskin pitkä. Illalla piti vielä syöksyä takaisin laaksoon karnevaalibileisiin, illan teemana oli supersankarit ja -pahikset, ja paikalle ilmestyikin mitä mahtavimpia naamiaisasuja..Itse skippasin naamioitumisen paikallisen garderoobini kapeudella, ja totesin selvästikin pukeutuneeni, koska vaatteita oli päällä.

Keskiviikko oli vapaapäivä, Buß- und Bettag, eli suunnilleen katumus- ja rukouspäivä, jolloin tulisi taas suunnata ajatuksensa kirkkovuoden alkuun uudestaan kohti Jumalaa pois maallisista synneistä. Aloitimme ajatusten suuntaamisen hyvissä ajoin tiistaisella klubi-illalla tietovisailun ja oluen avulla, ja siirryimme kortinpeluuseen ja oluenjuontiin. Keskiviikko saattoi sitten joillekin ollakin jonkinlaisia katumusharjoituksia, ainakin kun asuntolan netti ei toiminut koko päivänä (minkä takia myös blogin päivittäminen jäi). Omana ohjelmanani oli muun muassa sanomalehtien lukua, juoksemassa käyntiä ja jalkapallon katsomista. Ihan kelpo päivä.

Ensi viikonloppuna alkaa joulumarkkina-aika. Mihin kaksi kuukautta on kadonnut? Ennen joululomalle siirtymistä täytyy torhentua vielä tässä kahden seminaarin kirjoittamisen kanssa, tässähän joutuu vielä opiskelemaankin:) Onneksi välissä on vielä klubin mökkiviikonloppu ja vierailu joulumarkkinoilla hehkuviiniä juomassa ja muuta pientä viihdykettä. Voikaahan hyvin ja nauttikaa oikeasta talvesta Suomessa.