Mihin katosi päivät...

..joiden päättymistä ei lokakuussa näkynyt?

Aika rientää niin, ettei mukana pysy. Mihin katosi koko tammikuu? Luennoilla istuskeluun, pariin esitelmään ja moniin pitkiin ja iloisiin iltoihin, varmaankin.

Tammikuun sää on ollut kovin vaihteleva tällä reunalla maailmaa. Alkukuun kotoisten -20 astetta pakkasten jälkeen viime viikot on pyöritty nollan molemmin puolin, minkä seurauksena ulkona on uskomattoman liukasta. Näppärä oikopolkumme mäkeä alas on vaatinut useampanakin aamuna abrobaatin otteita ja nopeita refleksejä, jotta kuperkeikoilta on vältytty. Toisaalta aurinko on sulattanut polun äärimmäisen nopeasti aina näyttäytyessään. Pientä jännitystä elämään siis näin halvalla. Lunta ei ole enää, mitä nyt muutamana aamuna on vähän jotain märkää höttöä tipahdellut taivaalta. Paistaessaan aurinko lämmittää todella, ja välillä sää on ollut todella keväinen. Ihanaa!:)

Opinnot ovat sillä mallilla, että molemmat kaksi esitelmää pidin eilen, saksaksi. Toisesta on jo raporttikin palautettu, ja toisen loppuun kirjoittamiselle on vielä viikko aikaa. Ensi viikko on vielä luentoja, ja sit on ne hommat ohi, ja tenttiaika alkaa. Pari viikkoa aikaa lukea tentteihin ilman häiritseviä luentoja, ja kuulemani mukaan ankaraa juhlintaa huone ykkösessä, joskin aina tenttirelevantein puheenaihein. Itsekin jo kyselin vanhemmilta opiskelijoilta, että mitähän siihen ja siihen tenttiin pitäisi lukea, ja mitähän niissä suullisissa tenteissä oikein oletetaan tiedettävän..

Huone ykkösessä on muutenkin tullut vietettyä viime aikoina paljon aikaa. Ykkönen on siis kaljavarastoksi muutettu asuinhuone, johon on sijoitettu pöytä, tuoleja ja jääkaappi, jossa on aina kaljaa kylmänä. Illasta riippuen myös muita juomia. Rattoisan istuskelun lomassa olemme pelailleet hauskoja juomapelejä, joskin tähän asti aina varsinaisesti juomatta, mutta esimerkiksi nokeamalla kullakin kierroksella hävinneen naama poltetulla viinipullonkorkilla.. Olen löytänyt taas itsestäni myöhään valvovan ja vähällä unella pärjäävän puoleni, kun aamuyölle venyvät yöt ovat viikonloppuisin ennemmin sääntö kuin poikkeus. Muista valvojista poiketen miä kyllä selviän seuraavana päivänä luennoille, jos ilta viikolla venähtää pitkäksi. Noh, se ehkä on erilainen suhtautuminen opiskeluun.

Kesätöitten/harjoittelupaikan haku on kiivasta. Mistähän sitä taas ittensä ensi kesänä löytää?

Mitäpäs tässä, elämässä. Voikaahan paksusti itse kukin!

Uuden vuoden puolella, uudet kujeetko siis?

Kaikkea hyvää vuodelle 2009 itse kullekin säädylle!

Jouluun päästiin kovalla kiireellä, ja joulun jälkeen jatkettiin samalla kiireellä uuteen vuoteen. Viimeinen viikko ennen joululomalle lähtöä meni Katin, Nooran ja Villen kanssa Dresdenin joulumarkkinoita ja turistikohteita kolutessa. Itsellekin uusia kohteita oli ohjelmassa, ja paljon drinkkejä happy houreista. Kummallisesti reissun teema muuttui hehkuviinistä coctaileihin, johtui kenties itse kunkin heikosta kisakunnosta, joka ei kestänyt 12 tuntia päivässä joulumarkkinoita..
Joulunalusohjelmassa oli vielä puolitoista päivää turistileikkiä Berliinissä Katin ja Nooran kanssa. Joulua vietin koto-Suomessa, ja Saksa oli lentokoneen määränpäänä jo 2. päivä kuluvaa vuotta. Kävin viettämässä viikonloppua vanhassa isäntäperheessäni tuolla länsi-Saksassa ennen paluutani Tharandtin opiskelijatodellisuuteen:)

Oli kyllä ihmeen hyvä tulla kotiin taas joulu- ja uusivuosireissaamisten jälkeen. Vaikka maallinen omaisuuteni Saksanmaalla on varsin pieni, tuntuu asuntola silti tällä hetkellä kodilta. Johtuu varmasti paljon siitä, että tunnen yleensä olevani kotona siellä, missä on järkevää (opiskelu) ja mukavaa (vapaa-ajan riennot asuntolalla) tekemistä, vaikka paikka olisikin murju, tai siellä viivyttäisiin vain vähän aikaa. Viime vuosien muuttotiheys huomioon ottaen on tämä tietysti vain hyvä, muuten olisin lähinnä puolet ajastani koditon vaikken sentään asunnoton. Hyvä puoli on se, että tajuaa taas, miten vähällä voi tulla toimeen ( itselläni on kyllä oikeastaan paljon, jos oikein ajattelee, mutta omaan suomalaiseen elämääni verrattuna hyvin vähän) ja olla varsin tyytyväinen. Että ei tarvitse aina niin hirmuisesti rompetta ja sitten stressata, että nyt meni muki hajalle, voi voi, ja mihin säilön kaikki tavarani, ja mikä on, kun ei muuttokuorma mahdu yhteen pakettiautoon..

Opinnoista puheen ollen. Luennot jatkuvat vielä helmikuun ensimmäiseen viikkoon, ja sen jälkeen on pari viikkoa aikaa oppia kaikki, mitä on puolessa vuodessa käsitelty luennoilla. Tämän jälkeen alkaa tenttiaika, jolloin tentitään (kirjallisina ja suullisina) käydyt kurssit. Kevyt tenttipaniikki on jo alkanut levittäytyä ympäri asuntolaa, kun esitelmät (johon oli ikuisuus aikaa, sehän on vasta tammikuussa) painavat päälle ja raportit on saatava palautukseen ennen tenttien alkua. Itselläni on onneksi aika kevyt tenttiohjelma, kuudesta kurssista tarvitsee tenttiä vain 4, ja kokeet ovat levittäytynet aika sopivasti kalenteriin, niin että pitäisi olla aikaa lukea. Saksankielisten materiaalien lukeminen tietysti ottaa muutaman hetken enemmmän..

Esitelmien teko on haastavaa, kun ei tiedä, mitä odotetaan. Suomessahan olen pitänyt tusinan esitelmiä, ja ne menee jo aika rutiinilla, mutta puoli tuntia puhetta saksaksi natiivien edessä, se on hirmuista se. Turha uneksiakaan vapaasti puhumisesta, tämä tyttö kirjoittaa esitelmänsä sanasta sanaan, tulostaa sen isolla fontilla ja lukee paperista. Vähän feikkaamalla senkin saa näyttämään melko vapaalta:)

Vapaa-ajan suhteen ei ole ihmeempiä tapahtunut, paitsi että sitä on vähemmän johtuen opiskelun aloittamisesta. Kun sitä kuitenkin itselleen ottaa, on kuviot samat lystikkäät illanistujaiset ja teemalliset klubi-iltamat kuin syksylläkin.

Pieni räkätauti vaivaa, ja näillä seuduilla on viime ajat ollut kylmempää kuin Suomessa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, voikaahan paksust!


...takaisin esitelmän pariin.