Mihin katosi päivät...

..joiden päättymistä ei lokakuussa näkynyt?

Aika rientää niin, ettei mukana pysy. Mihin katosi koko tammikuu? Luennoilla istuskeluun, pariin esitelmään ja moniin pitkiin ja iloisiin iltoihin, varmaankin.

Tammikuun sää on ollut kovin vaihteleva tällä reunalla maailmaa. Alkukuun kotoisten -20 astetta pakkasten jälkeen viime viikot on pyöritty nollan molemmin puolin, minkä seurauksena ulkona on uskomattoman liukasta. Näppärä oikopolkumme mäkeä alas on vaatinut useampanakin aamuna abrobaatin otteita ja nopeita refleksejä, jotta kuperkeikoilta on vältytty. Toisaalta aurinko on sulattanut polun äärimmäisen nopeasti aina näyttäytyessään. Pientä jännitystä elämään siis näin halvalla. Lunta ei ole enää, mitä nyt muutamana aamuna on vähän jotain märkää höttöä tipahdellut taivaalta. Paistaessaan aurinko lämmittää todella, ja välillä sää on ollut todella keväinen. Ihanaa!:)

Opinnot ovat sillä mallilla, että molemmat kaksi esitelmää pidin eilen, saksaksi. Toisesta on jo raporttikin palautettu, ja toisen loppuun kirjoittamiselle on vielä viikko aikaa. Ensi viikko on vielä luentoja, ja sit on ne hommat ohi, ja tenttiaika alkaa. Pari viikkoa aikaa lukea tentteihin ilman häiritseviä luentoja, ja kuulemani mukaan ankaraa juhlintaa huone ykkösessä, joskin aina tenttirelevantein puheenaihein. Itsekin jo kyselin vanhemmilta opiskelijoilta, että mitähän siihen ja siihen tenttiin pitäisi lukea, ja mitähän niissä suullisissa tenteissä oikein oletetaan tiedettävän..

Huone ykkösessä on muutenkin tullut vietettyä viime aikoina paljon aikaa. Ykkönen on siis kaljavarastoksi muutettu asuinhuone, johon on sijoitettu pöytä, tuoleja ja jääkaappi, jossa on aina kaljaa kylmänä. Illasta riippuen myös muita juomia. Rattoisan istuskelun lomassa olemme pelailleet hauskoja juomapelejä, joskin tähän asti aina varsinaisesti juomatta, mutta esimerkiksi nokeamalla kullakin kierroksella hävinneen naama poltetulla viinipullonkorkilla.. Olen löytänyt taas itsestäni myöhään valvovan ja vähällä unella pärjäävän puoleni, kun aamuyölle venyvät yöt ovat viikonloppuisin ennemmin sääntö kuin poikkeus. Muista valvojista poiketen miä kyllä selviän seuraavana päivänä luennoille, jos ilta viikolla venähtää pitkäksi. Noh, se ehkä on erilainen suhtautuminen opiskeluun.

Kesätöitten/harjoittelupaikan haku on kiivasta. Mistähän sitä taas ittensä ensi kesänä löytää?

Mitäpäs tässä, elämässä. Voikaahan paksusti itse kukin!