Kevät

Tämän viikkoa on ollut jo todella keväistä. Parhaimmillaan lämpötilat ovat olleet 15 asteessa, ja aurinko on paitanut. On kyllä satanutkin, niin kuin Saksassa usein. Krookukset ja kevätkellot kukkivat jo, mahtavaa, kun kevät tulee näin aikaisin, joskin ensi viikoksi on luvassa taas surkeaa säätä.

Tentit alkavat olla omalta osaltani tehty, maanantaina on vielä politiikan kirjallinen ja toisen politiikan kurssin suullinen. Perjantaina kävin elämäni ensimmäisessä suullisessa tentissä, ja hermostuneisuus ennen tenttiä oli samaa luokkaa. Toisaalta kuulemma minusta ei huomannut sitä ulospäin, kiitos teatterivuodet! Tentissä professori kyseli, ja miä koitin vastailla toisen kuulustelijan kirjoittaessa vastaukset muistiin. Pääsin mm. vertailemaan metsänomistusmuotoja Suomessa ja Saksassa. Sain parhaan mahdollisen arvosanan, 1,0! Olinkin naureskellut, että pitäähän minun vähän parempi olla kuin paikalliset, joskin tiedän toki muitakin jotka 1.0 saivat. Suulliset tentit ovat kyllä siitä kivoja, että homma on 20 minuutissa valmis, ja sitten saa heti arvosanankin tietoonsa.

Vapaa-aikaa on tietysti ollut enemmän nyt, ja aktiviteetit keskittyvät kovasti iltapuoliin. Kortinpeluu on suosittua hupia, opin uuden Binokkeli-nimisen pelin, joka muistuttaa skatia (joka kyllä Suomessakin tunnetaan, mutta ei taida olla kovin laajalle levinnyt). Suomalaisista peleistä muistuttaa Raminaa, mutta pelataan siis tuplapakalla, josta puuttuu luvut 2-6, 8 ja 9. Täällä olen tutustunut myös saksalaiseen korttipakkaan, jossa ei ole jätkää tai akkaa, vaan alempi ja ylempi. Maat myös ovat erilaiset kuin ranskalaisessa pakassa, jolla Suomessa pelataan. Kaikenlaista. Eilen tutustuin myös poikien keskuudessa erittäin suosittuun ajanvietteeseen, tietokoneen peluuseen:) Valitettavasti lapsuuden Supaplexin peluusta ei ollut Warcraftin peluussa paljoa apua, mutta hauskaa koheltamista kuitenkin. ja sosiaalista, kun kaikki istutaan klubissa ja pelataan toisiamme vastaan lähiverkossa. Hahhah, alan ymmärtää, miksi pelaamisesta tykätään, mutta en kyllä edelleenkään ymmärrä, miten joku jaksaa pelata yökaudet yksinään omassa luolassaan (eli kämpässään).

p.s. Tuliaistoiveita otetaan vastaan nousuviikolla:)

Tenttiaika

Vähiin käy ennen kuin loppuu kokonaan. Vaihtoajasta on selkeästi vähemmän jäljellä kuin eletty, onhan koko talvilukukausi jo melkein lopussa. Tämä viikko on jo ollut tenttiaikaa, eli ei luentoja, mutta aikaa lukea tentteihin, palauttaa kirjalliset raportit ja muut työt ja käydä omalla vuorollaan suullisissa tenteissä.

Omassa ohjelmassani on myöskin tietysti tentteihin osallistumista, ja mielellään vielä ne tulisi saada läpikin, jotta niistä saa pisteet. Arvosanojen kanssa olen päättänyt olla stressaamatta, kun totesin, että en saa oikein mitään kurssia suoraan hyväksiluettua Suomessa. Kaikki opinnot tulevat toki tutkintoon, mutta todennäköisesti yhtenä könttinä " Ulkomailla suoritettuja opintoja".

Vanhemmilta opiskelijoilta saa hyvin lainailtua vanhoja tenttejä ja valmiita vastauksia vanhoihin kysymyksiin. Kursseihin ei sisälly kirjallisuutta luettavaksi, monilla luennoilla on toki tullut suosituksia, mistä asiasta voi vielä lisää lukea, mutta enpä taida itseäni stressata kirjoilla. Google toimii myös varsin hyvin, mitä tulee sanojen ja käsitteiden selitysten löytämiseen.

Opiskelun moraali vaikuttaa täällä jokseenkin erilaiselta kuin mihin olen koto-Suomessa tottunut. Tenttien läpäisy on täällä lähes kysymys elämästä ja kuolemasta, koska useimmissa tapauksissa menettää opiskeluoikeutensa, jos ei pääse tentistä viimeistään toisella kerralla läpi. Tämä pakkorako ei kuitenkaan tunnu motivoivan ahkeraan opiskeluun, vaan kehittelemään uusia keinoja luntata tentissä. Ei tietenkään kaikki, eikä kaikissa aineissa, mutta oma mielipiteeni on, että systeemi mättää. Voin vain olla tyytyväinen suomalaiseen systeemiin, jossa pääsykokeesta selvittyään on oikeutettu opiskelemaan tutkintoon asti, ilman pelkoa lentää pihalle ilman tutkintoa vain, kun reputtaa opintojensa viimeisen tentin..

Suulliset tentit ovat täällä tietysti ihan oma lukunsa, Suomessa en tiedä ketään, joka olisi niitä tehnyt. Tentit ovat kullekin omansa, kestävät vartista puoleen tuntiin, ja siellä sitten vastaillaan kysymyksiin parhaan taitonsa mukaan. Eikä se riitä, että tentissä osaa, pitää vielä näyttää hyvältä. Musta puku ja valkoinen paita eivät tunnu olevan ollenkaan liioittelua, osoittaa kuulemma kunnioitusta. Varmasti näin, mutta eihän opiskelijan ulkonäkö saa vaikuttaa tentin arvosteluun. Itse aoin kyllä mennä tenttimään farkuissa, varsinkin kun ei ole mukana mitään erikoisempia edustusvarusteita.

Toisaalta täällä ulkoiset asiat ovat muutenkin tärkeämpiä, ja professorit yliopistolla ovat päivittäin puku päällä, ja useimmiten vielä kravatti kaulassa. Ei puhettakaan mukavista yhteistyökumppanin lahjoittamista fleecetakeista tai reisitaskuhousuista, jotka muutamat Joensuun professorit ovat luoneet lähes tavaramerkeikseen. Myös akateemikon asema velvoittaa, eihän meitä tule voida missään tapauksessa sekoittaa joihinkin metsätyöläisiin, joilta opiskelijat kyllä koko muun ajan näyttävät..

Muuten elämään ei kummoisia kuulu, talvi tulee aina välillä pariksi päiväksi aiheuttaen täyden kaaoksen autobaanoilla ja muilla teillä, ja häviää sitten taas yhtä nopeasti kuin tulikin. Rankka opiskelu vaatii tietysti vastapainokseen rankkoja huveja, ja oluenkulutus asuntolalla onkin taas saavuttamassa toista vuotuisista huipuistaan, kesän tenttiaika on tietysti se toinen, jolloin lämmin ilma vielä lisää kulutusta. Kesätyöstressin aikaansaaminen ei oikein tunnu onnistuvan, täällä kun stressaan yksinäni. Jotain olisi kuitenkin keksittävä, ja hakemuksia kirjailtava varmaan vino pino. Viikonloppu on hyvää aikaa siihenkin.

Mihin katosi päivät...

..joiden päättymistä ei lokakuussa näkynyt?

Aika rientää niin, ettei mukana pysy. Mihin katosi koko tammikuu? Luennoilla istuskeluun, pariin esitelmään ja moniin pitkiin ja iloisiin iltoihin, varmaankin.

Tammikuun sää on ollut kovin vaihteleva tällä reunalla maailmaa. Alkukuun kotoisten -20 astetta pakkasten jälkeen viime viikot on pyöritty nollan molemmin puolin, minkä seurauksena ulkona on uskomattoman liukasta. Näppärä oikopolkumme mäkeä alas on vaatinut useampanakin aamuna abrobaatin otteita ja nopeita refleksejä, jotta kuperkeikoilta on vältytty. Toisaalta aurinko on sulattanut polun äärimmäisen nopeasti aina näyttäytyessään. Pientä jännitystä elämään siis näin halvalla. Lunta ei ole enää, mitä nyt muutamana aamuna on vähän jotain märkää höttöä tipahdellut taivaalta. Paistaessaan aurinko lämmittää todella, ja välillä sää on ollut todella keväinen. Ihanaa!:)

Opinnot ovat sillä mallilla, että molemmat kaksi esitelmää pidin eilen, saksaksi. Toisesta on jo raporttikin palautettu, ja toisen loppuun kirjoittamiselle on vielä viikko aikaa. Ensi viikko on vielä luentoja, ja sit on ne hommat ohi, ja tenttiaika alkaa. Pari viikkoa aikaa lukea tentteihin ilman häiritseviä luentoja, ja kuulemani mukaan ankaraa juhlintaa huone ykkösessä, joskin aina tenttirelevantein puheenaihein. Itsekin jo kyselin vanhemmilta opiskelijoilta, että mitähän siihen ja siihen tenttiin pitäisi lukea, ja mitähän niissä suullisissa tenteissä oikein oletetaan tiedettävän..

Huone ykkösessä on muutenkin tullut vietettyä viime aikoina paljon aikaa. Ykkönen on siis kaljavarastoksi muutettu asuinhuone, johon on sijoitettu pöytä, tuoleja ja jääkaappi, jossa on aina kaljaa kylmänä. Illasta riippuen myös muita juomia. Rattoisan istuskelun lomassa olemme pelailleet hauskoja juomapelejä, joskin tähän asti aina varsinaisesti juomatta, mutta esimerkiksi nokeamalla kullakin kierroksella hävinneen naama poltetulla viinipullonkorkilla.. Olen löytänyt taas itsestäni myöhään valvovan ja vähällä unella pärjäävän puoleni, kun aamuyölle venyvät yöt ovat viikonloppuisin ennemmin sääntö kuin poikkeus. Muista valvojista poiketen miä kyllä selviän seuraavana päivänä luennoille, jos ilta viikolla venähtää pitkäksi. Noh, se ehkä on erilainen suhtautuminen opiskeluun.

Kesätöitten/harjoittelupaikan haku on kiivasta. Mistähän sitä taas ittensä ensi kesänä löytää?

Mitäpäs tässä, elämässä. Voikaahan paksusti itse kukin!

Uuden vuoden puolella, uudet kujeetko siis?

Kaikkea hyvää vuodelle 2009 itse kullekin säädylle!

Jouluun päästiin kovalla kiireellä, ja joulun jälkeen jatkettiin samalla kiireellä uuteen vuoteen. Viimeinen viikko ennen joululomalle lähtöä meni Katin, Nooran ja Villen kanssa Dresdenin joulumarkkinoita ja turistikohteita kolutessa. Itsellekin uusia kohteita oli ohjelmassa, ja paljon drinkkejä happy houreista. Kummallisesti reissun teema muuttui hehkuviinistä coctaileihin, johtui kenties itse kunkin heikosta kisakunnosta, joka ei kestänyt 12 tuntia päivässä joulumarkkinoita..
Joulunalusohjelmassa oli vielä puolitoista päivää turistileikkiä Berliinissä Katin ja Nooran kanssa. Joulua vietin koto-Suomessa, ja Saksa oli lentokoneen määränpäänä jo 2. päivä kuluvaa vuotta. Kävin viettämässä viikonloppua vanhassa isäntäperheessäni tuolla länsi-Saksassa ennen paluutani Tharandtin opiskelijatodellisuuteen:)

Oli kyllä ihmeen hyvä tulla kotiin taas joulu- ja uusivuosireissaamisten jälkeen. Vaikka maallinen omaisuuteni Saksanmaalla on varsin pieni, tuntuu asuntola silti tällä hetkellä kodilta. Johtuu varmasti paljon siitä, että tunnen yleensä olevani kotona siellä, missä on järkevää (opiskelu) ja mukavaa (vapaa-ajan riennot asuntolalla) tekemistä, vaikka paikka olisikin murju, tai siellä viivyttäisiin vain vähän aikaa. Viime vuosien muuttotiheys huomioon ottaen on tämä tietysti vain hyvä, muuten olisin lähinnä puolet ajastani koditon vaikken sentään asunnoton. Hyvä puoli on se, että tajuaa taas, miten vähällä voi tulla toimeen ( itselläni on kyllä oikeastaan paljon, jos oikein ajattelee, mutta omaan suomalaiseen elämääni verrattuna hyvin vähän) ja olla varsin tyytyväinen. Että ei tarvitse aina niin hirmuisesti rompetta ja sitten stressata, että nyt meni muki hajalle, voi voi, ja mihin säilön kaikki tavarani, ja mikä on, kun ei muuttokuorma mahdu yhteen pakettiautoon..

Opinnoista puheen ollen. Luennot jatkuvat vielä helmikuun ensimmäiseen viikkoon, ja sen jälkeen on pari viikkoa aikaa oppia kaikki, mitä on puolessa vuodessa käsitelty luennoilla. Tämän jälkeen alkaa tenttiaika, jolloin tentitään (kirjallisina ja suullisina) käydyt kurssit. Kevyt tenttipaniikki on jo alkanut levittäytyä ympäri asuntolaa, kun esitelmät (johon oli ikuisuus aikaa, sehän on vasta tammikuussa) painavat päälle ja raportit on saatava palautukseen ennen tenttien alkua. Itselläni on onneksi aika kevyt tenttiohjelma, kuudesta kurssista tarvitsee tenttiä vain 4, ja kokeet ovat levittäytynet aika sopivasti kalenteriin, niin että pitäisi olla aikaa lukea. Saksankielisten materiaalien lukeminen tietysti ottaa muutaman hetken enemmmän..

Esitelmien teko on haastavaa, kun ei tiedä, mitä odotetaan. Suomessahan olen pitänyt tusinan esitelmiä, ja ne menee jo aika rutiinilla, mutta puoli tuntia puhetta saksaksi natiivien edessä, se on hirmuista se. Turha uneksiakaan vapaasti puhumisesta, tämä tyttö kirjoittaa esitelmänsä sanasta sanaan, tulostaa sen isolla fontilla ja lukee paperista. Vähän feikkaamalla senkin saa näyttämään melko vapaalta:)

Vapaa-ajan suhteen ei ole ihmeempiä tapahtunut, paitsi että sitä on vähemmän johtuen opiskelun aloittamisesta. Kun sitä kuitenkin itselleen ottaa, on kuviot samat lystikkäät illanistujaiset ja teemalliset klubi-iltamat kuin syksylläkin.

Pieni räkätauti vaivaa, ja näillä seuduilla on viime ajat ollut kylmempää kuin Suomessa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, voikaahan paksust!


...takaisin esitelmän pariin.

Joulukiireitä..

Viimeisen viikon on ollut kauhia joulukiire, millään ei meinaa keretä :) Tiistaina joululauluiltapäivä ja jouluklubi-ilta, keskiviikkona metsästystorvensoittajien joulujuhlan jatkot (varsinaisessa juhlassahan en ollut) elokuvan ja Feuerzangenbowlen merkeissä, torstaina keskusteluilta teemalla " tiedätkö mitä tohtori se ja se työnsä lisäksi tekee?", eli yliopiston opetushenkilökunnasta joku esittelee omia harrastuksiaan tai muuta elämäänsä, ja siinä sivussa vähän syödään ja juodaan ja pidetään mukavaa. Perjantaina aloitin biljardin peluun opettelun (sain jopa palloja pussiin) illan ratoksi ystävällisten ja kannustavien opettajien johdolla, ja ilta sujui muutenkin mukavasti haastellen mitä moninaisempia.
Tänään tulee vieraita Suomesta, eli aloitan joululomailun oikeastaan nyt leikkimällä turistiopasta tai turistia.
Ensi viikolla palaillaankin hetkeksi Suomeen joulun viettoon, eli kohta nähdään!


Niin, ja se Feuerzangenbowle on hehkuviiniä, johon sulatetaan sokeria isosta topasta polttamalla rommia sokerin pinnalla.Nimi tarkoittaa tulipihtikattilaa, eli sokeritoppa pannaan liekin päällä olevan kattilan päälle pihtien päälle, ja sitten se sytytetään rommin kanssa tuleen. Herkkua on:)

Klubireissu, joulumarkkinat....

Hyvää itsepäisyyspäivää! Joulukuun kuudentena juhlitaan Saksassa Nikolauksen päivää, jolloin kiltti Nikolaus tuo lapsille appelsiineja, omenoita, suklaata ja pikkurahoja, jotka hän jättää oven ulkopuolelle jätettyihin saappaisiin. Itselleni 6.12. tarkoittaa tietysti itsenäisyyspäivää, ja päivästä on kyllä puuttunut soihtukulkueeseen valmistautuminen ja muut perinteet..Illaksi varatut jauhelihakastike ja spagetti eivät myöskään ihan vastaa karjalanpiirakoita ja -paistia, mutta maassa maan tavalla..Koristelin sentään huoneeni komealla Suomen lipulla:)

Olen ollut ilmeisesti kiltti, koska sain kaksi Nikolauspakettia oveni taakse yön aikana. Itseleivottua joulukakkua (Christstollen) ja suklaa-mantelimakeisia.. Toivottavasti osasin viedä omat suklaalahjukseni oikeiden ovien taakse, paketit kun olivat nimettömiä..

Pian ollaan joulussa, ja joulunvietossa koto-Suomessa. Marraskuu katosi johonkin aivan käsittämättömällä tavalla, eikä joulukuuta tunnu riittävän sen paremmin. Viime viikkojen aikana on ollut paljon enemmän tekemistä, ja vähemmän iltoja, jolloin istun yksinäni huoneessani ihmettelemässä, että mitenhän sitä jotenkin jotakin. Jotenkin täällä en ole osannut asennoitua joulunodotukseen ollenkaan, lähinnä on itse asiassa jonkinlainen kevyt pelko mielen taka-alalla, että miten osaan mennä välissä käymään kotona ja sitten tulla takaisin ja jatkaa samasta pisteestä eteenpäin, johon täällä lähtiessä jään. Lomaakaan ei odota kuin kuuta taivaalta, kun täällä olo on kokonaistuutena tuntunut lomalta, tentit kun tosiaan ovat vasta helmikuun lopulla. Tenttipäivät olivat kyllä alkuviikolla ilmestyneet taululle, mitä nyt kahdesta minulla olevasta kurssista tentti on vasta kesällä, eli pääsen selvittelemään itselleni jonkinlaisia erikoistenttejä.

Heinrich-Cotta-Club, eli paikallinen metsäopiskelijayhdistys mökkeili viime viikonlopun Mecklenburg-Vorpommernissa, jumalan selän takana kylässä nimeltään Bornhof (noin 25 asukasta) Müritzin kansallispuiston reunalla. Klubin jäsenkokelaana olin tietysti mukana, ainoana ei-täysvaltaisena jäsenenä, kun kaikki uudet opiskelijat hannasivat reissusta. Onneksi minä en, sillä reissu oli hauska ja ryhmäyttävä. Noin neljän tunnin yhden suuntaisen automatkan aikana kerkiää jo haastella vaikka mitä kuskin kanssa (ja kuoria todella monta mandariinia), kun istuu etupenkillä. Majoituimme yhden jäsenen perheen vapaa-ajanasunnolla, jonne noin 18 henkinen ryhmämme mahtui oikein hyvin. Viikonlopun ohjelmassa oli paljon nuotiolla istumista ja kaljan sekä snapsien juomista, mutta myös tutustuminen läheisessä Warenin kaupungissa olevaan Müritzeumiin, eli alueen luontoa ja kulttuuria esittelevään museoon sekä sunnuntain kolmetuntinen kiertokävely luonnonpuistossa oppaan johdolla. Perinteitä kunnioittaen vietin perjantai-iltana ja molempina aamuina aikaani keittiössä:) Ensimmäinen kosintakin tuli jo, koska olen kuulemma täydellinen kotirouva.. Noh, kaiken kaikkiaan erinomainen reissu siinäkin mielessä, että ehkä jollain tapaa todistin olevani aika lailla samalla tasolla muun porukan kanssa, ja siten helpommin lähestyttävä, sekä ehkä kuitenkin ihan hauska tyyppi. Oli myös mukava huomata, että ennen lähtöä minulta varmistettiin, olinko osannut pakata oikeat tavarat mukaan ja olinko saanut jostain makuupussin lainaan sekä muuten huolehdittiin, että olin mukana ja matkassa.

Maanantaina klubi järjesti tarjoilut yliopistolle erään sihteerin lähtijäisjuhliin, (Cateringit ovat tärkeä tulonlähde) ja auttelin siinä hommassa, sekä illalla vielä klubin siivoilussa, mikä minulle oli itsestäänselvyys, mutta muille monista kiitoksista päätellen vähemmän selvää. Tiistaina oli perinteinen klubi-ilta, josta kyllä liukenin nukkumaan varsin aikaisessa vaiheessa, ja nukuin tyytyväisenä ilman korvatulppia, vaikka kuulemma käytävällä oli ollut varsin meluisaa. Tottumus, tottumus, vanhat hyvät tavat ovat taas päässeet valtaan, ja pystyn ilmeisesti nukkumaan missä tahansa kuin lapsena konsanaan.

Joulumarkkinat ovat Saksassa erittäin tärkeä osa joulua, ja Dresdenissä joulumarkkinoita (Striezelmarkt) vietetään tänä vuonna 547. kertaa. Myös klubilla on joulumarkkinaperinteensä: porukalla käydään juomassa hehkuviiniä mahdollisemman monesta kojusta, omilla snapseilla varustettuna, ja kaikilla tonttulakit päässä. Vierailimme siis markkinoilla keskiviikkona, joskaan ainakaan itselleni ei varsinaisesti markkinoista kovin selvää (no ei ainakaan sitä) kuvaa jäänyt.. Kukin päätelköön illan ohjelman siitä, että ensimmäinen, mitä minulle juna-asemalla sanottiin oli, että toivottavasti olen syönyt hyvin, sillä muuten illasta tulee kova. Onneksi osan omasta mukillisestaan saa aina salakavalasti kipattua jonkun kestävämmän mukiin jatkeeksi:) Punaviinistä tuttu järkyttävä päänsärkykin iski vasta kun olimme päässeet takaisin asuntolalle tasoittelemaan..Muutama iso tuopillinen vettä iltapuhteena nautittuna onneksi säästivät torstaiaamun krapulalta ja vapinalta.

Viimeisen varsinaisen joulunalusviikon ohjelmassa on ankaraa seminaareihin keskittymistä, jotta tammikuu ei olisi ihan niin kauhea, esitelmiin valmistautumisen kanssa kun pitäisi taas hakea ankarasti kesätöitä, ja toivottavasti myös harjoittelupaikkaa. Joululomalla menenkin taas muutamaksi päiväksi töihin, mikä auttaa taloudellista tilannetta ihan mukavasti:) Ja vielä ennen Suomeen tuloa saan mieluisia joulumarkkinavieraita:) Saapa nähdä, mitä kaikkea keritään tehdä:)

Viimeisimpiä kuulumisia

Talvi tuli tännekin, ainakin hetkeksi. Viimepäivinä on ollut ihan muutamia asteita pakkasen puolella, ja lunta on pyryttänyt ainakin sen verran, että koko maan muutenkin kajahtanut tieliikenne on ihan sekaisin. Radion liikennetiedotukset uutisoivat parin tunnin ruuhkia, kun liukkaalla tiellä on autot miten sattuu ristissä. Talvi yllättää siis saksalaisetkin joka kerta. Taksikuskikin meinasi kieltäytyä tuomasta minua kotiovelle asti, kun ylämäki oli liukas. Piti ihmetellä, että kuka siinä autossa se ammattiautoilija oli.. Noh, kotiin pääsin kuitenkin silloinkin.

Eilisen päivän vietin Görlitzissä muiden vaihtareiden kanssa, ja Puolassakin tuli käytyä kahvittelemassa, sinne kun pääsee näppärästi sillan yli kävelemällä. Kokemuksen perusteella Puolassa kahvi on pahaa, mutta omenakakku hyvää, ja hintataso on varsin kohtuullinen, vaikka maksun suorittaisikin euroissa. Görlitz on siis rajakaupunki, jonka Neiss-joki jakaa kahtia, saksalaiseen ja puolalaiseen osaan. Aikoina ennen Euroopan valtioiden uudelleenjärjestelyjä kaupunki oli yhtenäinen, ja sitten suuret miehet (muistaakseni Wienin kongressissa) päättivät, että laitamma rajan tuohon jokeen, ja siihen oli sopeutuminen. Saksalaiseen puoleen verrattuna näytti Puolan puoli surkialta, ja sitä se kuulemma onkin. Varsova ei käytännössä tiedä kaupungin olemassaolosta, ja sen mukaista on kaupungin kehittäminen. Toisaalta eipä Görlitz muutenkaan suurimpia muuttovoittokaupunkeja ole, työttömyys on rapiat 20%, talvella 25%, viittä syntyvää lasta vastaa 50 eläkeläistä. Kaupunki on kuitenkin näkemisen arvoinen pikkukaupunki. Eilisessä säässä kaupunki ei valitettavasti näyttänyt kaikkein kauneintaan, kylmä tuuli ja lumisade ovat ehdottomasti miinuspuolena marrakuun lopun kaupunkikierroksella. Saksassa kylmäkin on kylmempää jotenkin, toivon kuitenkin selviäväni jouluun asti fleece-kuoritakkiyhdistelmällä, ja jouluna täytyy pohtia vakavasti talvivaatteiden tuomista paluukuormassa.

Illan ohjelmana oli Puccinin La Bohemén ennakkonäytöksen katsominen. Ooppera laulettiin saksaksi, ja näyttämön päällä pyöri tekstitykset saksaksi ja puolaksi. Pidin kovasti tästä ensimmäisestä "oikeasta" oopperakäynnistäni. La Bohemé on helpohkosti kuunneltavaa ja seurattavaa, ei siis peruukkeja, pompöösejä mekkoja ja puolin tunnin aarioita, eikä kestä kuin pari tuntia:) Ja Görlitzin teatterisali on äärimmäisen kaunis neoklassisen tyylin edustaja. Kokemuksesta rohkaistuneena koitan järjestää itseni vielä johonkin toiseen oopperaan Dresdenissä. Semperoper, eli paikallisen oopperatalon pitäisi olla akustiikaltaan yksi maailman huipuista.

Maanantaina olin metsänhoidon/uudistamisen retkeilyllä mukana ihmettelemässä saksalaisen metsätalouden ihmeellisyyksiä. Kohteina olivat Vattenfallin omistamat metsät pohjois-Sachsenissa, ja Brandenburgin puolelta Saksan viimeinen luonnollinen valkopihtametsikkö (Abies alba), ja teemana metsänuudistus. Erittäin opettavaista tajuta taas, että täällä etelässä on paljon kaikenlaisia puulajeja, ja niillä voi tehdä vaikka mitä metsänuudistamisen suhteen..

Seisoimme siis puolukkatyypin mäntykankaalla, noin 50 vuotta vanha, tasaikäinen puhdas männikkö. Suomessa ko. männikkö pysyisi sellaisenaan, harvennettaisiin ja lopulta hakattaisiin (avohakkuu, hui kamaluus!!) ja uudistettaisiin todennäköisesti siemenpuilla. Saksalainen kollega suunnitteli tyytyväisenä metsikön rakenteen monipuolistamista antamalla koivun ja tammen (!) uudistua luonnollisesti kuviolla.. Aikani ihmettelin, että sekoitanko taas puulajit keskenään vai miksi touhu vaikuttaa niin kummalta, kunnes kysyin, että mikähän tämä tammi mahtaisi olla latinaksi. Tosiaan, saksassahan on monia kotoisia tammilajeja, jotka kasvavat myös puolukkakankaalla. Männikön alla uudistuvista tammista voi riittävän tiheässä tulla ihan kunnollista sahatavaraa, edellytyksenä kuitenkin on tarpeeksi tehokas metsästys, jotta saksanhirvet ja muut pienet metsäneläimet eivät näykkäise jokaista kärkisilmua suihinsa polvenkorkuisista taimista.

Iltapäivällä kävimme tutustumassa myös entisiin ruskohiilen avolouhoksiin, jotka täällä joko täytetään vedellä tekojärviksi tai metsitetään. Silminkantamattomiin polvenkorkuista suoriin riveihin koneella istutettuja mäntyjä, välissä jokusa rivi koivuja ja taas männyntaimikkoa. Se jos ei ole plantaasi, niin ei sitten mikään. Kukaan paikallisistakaan ei kyllä erehtynyt kutsumaan aluetta metsäksi..Ruskohiili on täällä kotimainen energianlähde, ja siksi varsin käytettyä, mutta siis fossiilinen, ja avolouhoksen alta muun muassa saa väistyä entinen luonnonsuojelualue, jolla aamupäivästä ihmettelimme noin 300 vuotta vanhoja tammia. Uudelleenmetsitysalueelle oli kyllä istutettu samalla geeniperimällä oleva tammikuvio jo 2004, eli ei tarvita enää kuin 295 vuotta, ja ollaan ekologisesti samassa tilanteessa kuin nyt, paitsi, että vierestä puuttuu suo ja muita ekologisia turhakkeita. Ja saksalaiset kehtaavat kritisoivat meidän metsätalouttamme luontoarvojen raiskaamisesta.

Noh, totuus ei varmastikaan ole aivan niin mustavalkoinen tälläkään kertaa. Kaiken kaikkiaan päivä oli äärimmäisen mielenkiintoinen, joskin pitkä. Illalla piti vielä syöksyä takaisin laaksoon karnevaalibileisiin, illan teemana oli supersankarit ja -pahikset, ja paikalle ilmestyikin mitä mahtavimpia naamiaisasuja..Itse skippasin naamioitumisen paikallisen garderoobini kapeudella, ja totesin selvästikin pukeutuneeni, koska vaatteita oli päällä.

Keskiviikko oli vapaapäivä, Buß- und Bettag, eli suunnilleen katumus- ja rukouspäivä, jolloin tulisi taas suunnata ajatuksensa kirkkovuoden alkuun uudestaan kohti Jumalaa pois maallisista synneistä. Aloitimme ajatusten suuntaamisen hyvissä ajoin tiistaisella klubi-illalla tietovisailun ja oluen avulla, ja siirryimme kortinpeluuseen ja oluenjuontiin. Keskiviikko saattoi sitten joillekin ollakin jonkinlaisia katumusharjoituksia, ainakin kun asuntolan netti ei toiminut koko päivänä (minkä takia myös blogin päivittäminen jäi). Omana ohjelmanani oli muun muassa sanomalehtien lukua, juoksemassa käyntiä ja jalkapallon katsomista. Ihan kelpo päivä.

Ensi viikonloppuna alkaa joulumarkkina-aika. Mihin kaksi kuukautta on kadonnut? Ennen joululomalle siirtymistä täytyy torhentua vielä tässä kahden seminaarin kirjoittamisen kanssa, tässähän joutuu vielä opiskelemaankin:) Onneksi välissä on vielä klubin mökkiviikonloppu ja vierailu joulumarkkinoilla hehkuviiniä juomassa ja muuta pientä viihdykettä. Voikaahan hyvin ja nauttikaa oikeasta talvesta Suomessa.